TIINA POUTANEN
Tiina Poutanen on tullut tunnetuksi ennen kaikkea kuvataiteilijana. Sanataiteen saralla häneltä on tähän mennessä ilmestynyt runoteos Eläimet liikkuvat ilmaiseksi.
Tiina kertoo aikanaan kärsineensä liian tiivistetystä ilmaisusta. Haastattelun avauksen perusteella olennaisen ilmaiseminen lyhyessä muodossa on kuitenkin hienosti hallussa.
- Olen nisäkäs.
Milloin aloitit Viita-akatemiassa? Muistatko millaisin odotuksin tulit mukaan ja millainen ensimmäinen kokoontuminen oli?
- Ehkä 1998, olin kinunnut ryhmän vetäjältä Kullervo Järviseltä sisäänpääsyn, jos laitan hakemuksen. Kiristin ja uhkailin, sillä en halunnut, enkä edelleenkään haluaisi jännittää tuloksia. Jo ensimmäisessä kokoontumisessa ovet paukkuivat.
Olitko Viitaan saapuessasi jo kirjoittanut pitkään? Oliko taustalla aiempia luovan kirjoittamisen opintoja, esimerkiksi kansalaisopistoissa?
- Olin käynyt kolme kuukautta edellä mainitun Kullervo Järvisen vetämää avointa kirjoittajaryhmää ennen Viita-akatemia. Sitä aiempaa kirjoitusharrastusta ei ollut.
Muistatko, millaisen vastaanoton hakutekstisi sai oman ryhmäsi jäseniltä?
- En. Mutta tiedän millaisen arvion näyteteksteistäni sain ryhmän valinneilta. Ja oikullisen sattuman vuoksi sain saman tiedon myös muista ryhmäni kirjoittajista, tiedot tulivat postissa.
"Jo ensimmäisessä kokoontumisessa ovet paukkuivat."
Mitä vertaisryhmä antaa kirjoittajalle?
- Vertaistukea. On ihan turha tylsistyttää ihmisiä joita asia ei kiinnosta, kun voi tylsistyttää enemmän tai vähemmän intohimoisia kirjoittajia.
Nouseeko Viitavuosilta mieleesi jokin erityinen oivalluksen hetki tai opetus, joka on vaikuttanut pysyvästi kirjoittamiseesi?
- Nousee. Kullervo sanoi, että nyt on se vaihe kun alat tiivistää liikaa. Lamppu syttyi kalloni pimeässä ja ponnahti päälaelle vilkkumaan. Niin se oli.
Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, palautteen antaminen toisten teksteistä vai sen saaminen omista teksteistäsi?
- Molemmat ovat vaikeita ja mukavia ja vittumaisia asioita, en osaa panna järjestykseen.
Oliko mielestäsi hyödyllisempää käydä läpi ryhmäläisten omia tekstejä, vai tehdä kirjoitusharjoituksia?
- Molemmat ovat hyödyllisiä tapoja, mutta jossain vaiheessa kirjoitusharjoituksista lienee hyvä siirtyä itselähtöisiin teksteihin, harjoituksiin voi taas tarpeen tullen palata.
Proosa vai lyriikka?
- Sekä että.
Suosikkievääsi Viita-akatemian kokoontumisissa?
- Mandariinit. Suklaa.
Lempikirjailijasi tai kirjallinen idolisi?
- Wallace Stevens, Murakami Haruki. Pidän kovasti myös Jorge Louis Borgesista, Ursula le Guinista, Tomas Tranströmeristä, W. B. Yeatsista ja Mirkka Rekolasta sekä Juhani Ahvenjärvestä - ja varsin monesta muusta.
Viimeksi lukemasi kirja? Mitä pidit siitä?
- Alice Munron Nuoruudenystävä. Siinä käytettiin kieltä ja sen takaista maisemaa todella hyvin, myös suomennoksessa.
Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Piirtää. Harrastaa kasvinjalostusta. Juoda viskiä.
Mainitse jokin sellainen huonomaineinen teos, josta olet suuresti nauttinut?
- Tarzan ja Oparin aarteet
Lempivärisi?
- Oranssi, monet vihreät, venäjänsininen, kalpeankeltainen, purppuranpunainen.
Jos voisit olla kuka tahansa fiktiivinen hahmo, kuka olisit?
- Yksisarvinen
Viisaat sanasi hänelle, joka haaveilee kirjailijanurasta?
- Sanoisin toivovani hänen haaveilevan mieluummin kirjasta ja/tai kirjoista, jotka aikoo kirjoittaa, mutta mikäpä minä olen sanomaan.
* * * *
Muualla verkossa:
Tiina kuvataiteilijamatrikkelissa
Kotisivut
Lukufiiliksen arvio "Eläimet liikkuvat ilmaiseksi" -kokoelmasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti