Matkatoverimme Kirjailijan polulla, osa 3

JUHA SIRO

"
Olen julkaissut viisi runokokoelmaa ja viisi romaania. Esikoisrunokokoelma Vapaa pudotus ilmestyi Liken kustantamana 1998. Romaani Idoli ilmestyi samalta kustantajalta tammikuussa 2016. Rakkaudesta, pakkomielteestä ja kuuluisuudesta kertova kirja päättää ihmisen identiteetin ulottuvuuksia luotaavan romaanitrilogian. Tekstejä on myös useissa antologioissa ja niitä on käännetty englanniksi, unkariksi ja venäjäksi."

Juha Siro, milloin aloitit Viita-akatemiassa? Muistatko millaisin odotuksin tulit mukaan ja millainen ensimmäinen kokoontuminen oli? 
- Aloitin Viita-akatemiassa 1994. Jokin haave kirjoittamisesta oli ja mietin: ”Nyt jos koskaan.” Jos tämä homma ei suju, jätän tekstit pöytälaatikkoon ja unohdan koko homman iäksi. Ensimmäinen kokous hermostutti sen verran, että kirjoittelin ilmoittautumislomakkeeseen mitä sattuu.

Olitko Viitaan saapuessasi jo kirjoittanut pitkään? Oliko taustalla aiempia luovan kirjoittamisen opintoja, esimerkiksi kansalaisopistoissa?
- Aiempia opintoja ei ollut. Vain yllättäen virinnyt intohimo palata nuoruuden kirjoitusharrastukseen.

Muistatko millaisen vastaanoton hakutekstisi sai oman ryhmäsi jäseniltä?
- Muistan hyvin. Opettajana oli silloin Kullervo Järvinen, ja hänen johdattelemanaan minulla todettiin yksimielisesti vakava ”adjektiivitauti”. Se ei hellittänyt seuraavissakaan teksteissä, vaikka niin kuvittelin. Mutta ajan ja kirjoittamisen myötä opin karsimaan turhat ylisanat.

Mitä vertaisryhmä antaa kirjoittajalle?
- Vertaisryhmästä muodostuu ohjaajan oheen koko oppimisen ydin. Ryhmää kannattaa kuunnella tarkoin, ajan ja kokemuksen myötä sieltä löytyvät henkilöt, joiden arvioon oppii luottamaan. Parhaassa tapauksessa ryhmästä seuloutuu ”ateljeekriitikko”, jonka kanssa omaa tekstiään voi peilata myöhemminkin.

Kehittyminen kirjailijana on dialogia

Nouseeko Viitavuosilta mieleesi jokin erityinen oivalluksen hetki tai opetus, joka on vaikuttanut pysyvästi kirjoittamiseesi?
- Tajusin melko pian, että runot, joilla aloitin, eivät ole vain yksittäisiä tekstejä, vaan ne voivat linkittyä sikermiksi ja lopulta kokonaiseksi kokoelmaksi.

Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, palautteen antaminen toisten teksteistä vai sen saaminen omista teksteistäsi?
- Aluksi palaute omista teksteistä saattaa kirpaista. Sitten alkaa oppia, että kehittyminen kirjoittajana on dialogia ja analyysiä yhtä hyvin omista kuin muiden teksteistä.

Oliko mielestäsi hyödyllisempää käydä läpi ryhmäläisten omia tekstejä, vai tehdä kirjoitusharjoituksia?
- Viita-akatemian alkutaipaleella Kullervo Järvisen ohjauksessa ei juuri räätälöityjä kirjoitusharjoituksia tehty. Kokoontumisiin jokainen toi omat tekstinsä.

Proosa vai lyriikka?
- Kummatkin. Lyyrikosta tulee myös prosaisti ”helpommin” kuin toisinpäin.

Viimeksi lukemasi kirja? Mitä pidit siitä?
- Laura Lindstedin Oneiron. Pidin poikkeuksellista ja omaperäisestä aiheen valinnasta. Rihmastollinen ja moniääninen romaani ei ollut helppo sulateltava. Kulttuurisia ja kirjallisia viitteitä vilisevä romaani on kunnianhimoinen hanke tuoda jotain uutta kotimaiseen proosaan.

Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Kirjoittaa. Inspiraation odotteleminen ei kannata. Kirjat syntyvät kirjoittamalla.

Viisaat sanasi hänelle, joka haaveilee kirjailijanurasta?
- Yhtä tärkeää kuin oppia kirjoittamaan on oppia lukemaan. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Haaveet kannattaa unohtaa, päättäväisyys ja hellittämätön työ auttaa jos edellytyksiä on.

*                                   *                                       *                                      *

Muualla verkossa:

Juha Siron kotisivut
Juhan blogi