MARISHA RASI-KOSKINEN
”Olen kirjailija, psykologi ja kolmen lapsen äiti. Kirjoitan kaunokirjallisia romaaneja ja novelleja. Tärkein harrastukseni on valokuvaus, joka on eräs väylä tarinoihin. Paraikaa kirjoitan kahta kaunokirjallista romaania.”
Marisha, milloin aloitit Viita-akatemiassa? Muistatko millaisin odotuksin tulit mukaan ja millainen ensimmäinen kokoontuminen oli?
- Aloitin syksyllä 2009. En kauheasti muista mitä ensimmäisellä kerralla tapahtui mutta muistan ilahtuneeni siitä että ryhmässä oli monenikäisiä ja monenlaisia kirjoittajia.
Olitko Viitaan saapuessasi jo kirjoittanut pitkään? Oliko taustalla aiempia luovan kirjoittamisen opintoja, esimerkiksi kansalaisopistoissa?
- Olen kirjoittanut tarinoita esikouluiästä asti, mutta tavoitteellisen, julkaisuun tähtäävän kirjoittamisen aloitin muutamaa vuotta ennen Viita-akatemiaan pyrkimistä. En ollut käynyt kursseilla aiemmin mutta olin kokeillut arviointipalvelua.
Muistatko millaisen vastaanoton hakutekstisi sai oman ryhmäsi jäseniltä?
- Muistan että palaute oli rohkaiseva. Etukäteen kyllä jännitti kovasti.
Mitä vertaisryhmä antaa kirjoittajalle?
- Kohtaamisia kaikille tärkeän ja yhteisen asian äärellä. Mahdollisuutta jakaa sekä vaikeat että onnelliset kirjoittamisen hetket ihmisten kanssa jotka ymmärtävät mistä siinä kaikessa on kyse. Mahdollisuutta saada ja antaa palautetta teksteistä.
Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, palautteen antaminen toisten teksteistä vai sen saaminen omista teksteistäsi?
- Palautteen antaminen on vaikeampaa. On oltava erityisen tietoinen siitä, missä vaiheessa kirjoittaja tekstinsä kanssa on ja millainen palaute auttaa häntä eteenpäin. Omia mieltymyksiään täytyy tuoda esille mutta motiiveistaan on oltava tietoinen. Palautteen antaminen on tasapainottelua. Palautteen saajanahan puolestaan on vastuussa vain omasta tekstistään.
On uskallettava myös lopettaa
Oliko mielestäsi hyödyllisempää käydä läpi ryhmäläisten omia tekstejä, vai tehdä kirjoitusharjoituksia?
- Hyödyllisintä oli käydä läpi tekstejä. Pidin siitä että työskentely oli tekstilähtöistä ja kirjoittamisen teoriaa otettiin esille lähinnä ryhmäläisten tekstien kautta. Kirjoitusharjoitusten tekeminen oli minulle hankalaa, koska kirjoitan inspiraation pohjalta.
Proosa vai lyriikka?
- Kirjoittajana proosa, lyriikan osalta pitäydyn lukijan roolissa.
Lempikirjailijasi tai kirjallinen idolisi?
- Minulla on ennemminkin lempikirjoja kuin -kirjailijoita. Jokin kirja voi liikahduttaa mieltä valtavasti, mutta kun sen innoittamana lukee kirjailijan muuta tuotantoa, vaikutus harvoin on yhtä suuri. Silläkin on merkitystä, millaisessa elämänhetkessä tai kirjoittamisen vaiheessa lukiessaan on.
Erityisen merkityksellisiä kirjoja säilytän omassa hyllyssään jossa ne ovat aina läsnä ja helposti selailtavissani. Viimeisin lisäys on Harry Martinsonin Aniara, aarre joka on julkaistu jo 50-luvulla mutta jonka löysin vasta hiljattain.
Kirjailijassa kunnioitan omaäänisyyttä ja rohkeutta. Esimerkiksi José Saramagon, Italo Calvinon ja Julio Cortázarin teosten maailma ja kerronnan poljento ilahduttavat kerta toisensa jälkeen. Myös mm. Arundhati Roy, Majgull Axelsson, Olga Tokarczuk ja Katri Lipson ovat innoittaneet.
Viimeksi lukemasi kirja? Mitä pidit siitä?
- Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies. Lukiessani sekä ihastuin että ärsyynnyin mikä on ominaista parhaille lukukokemuksille. Silloin kirja liikauttaa ja jää mieleen.
Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Pitää uskaltaa lopettaa vähäksi aikaa. Alitajunta toimii parhaiten kun mieli on valmistautunut mutta levollinen. Kun minulle käy niin, vaihdan lukemiseen, otan valokuvia, kävelen musiikkia kuunnellen, hakeudun paikkaan jossa en ole käynyt tai teen vain jotain missä tietoinen ajattelu pysyy poissa kirjoittamisesta.
* * * *
Muualla verkossa:
Marisha Instagramissa
Marisha Facebookissa
'Vaalenpunainen meri' HS:n kritiikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti