Kaukokaipuuta Kirjailijan polulla

Niina Hakalahti, kirjallinen sekatyönainen

Niina Hakalahden kymmenvuotinen ajanjakso Viita-Akatemian ohjaajana jatkuu vielä ensi vuoden kevääseen. Sitten on haikeiden hyvästien aika. Kiireiden vuoksi emme näe Niinaa lauantaina Kirjailijan polulla. Ei huolta: hän on piirtänyt lähtemättömän jälkensä viitapiiriläisiin jo monasti aiemmin.

Kuva:Tiina Makkonen

Niina, milloin aloitit ohjaajana Viita-akatemiassa? Muistatko, millaisin odotuksin tulit mukaan ja millainen ensimmäinen kokoontuminen oli?
- Aloitin vuonna 2006. Ensimmäisiä kokoontumisia oli heti monta, koska perin kaksi ryhmää edeltäjältäni Vuokko Toloselta. Tunnustelevaa, innostunutta, jännittävää…



Asettaako Viita-akatemian pitkä perinne ja hyvä maine paineita ohjaajalle?
- Kun sain soiton, jossa kyseltiin suostumustani opettajaksi, pyysin miettimisaikaa. Piti saada pohdiskella, riittävätkö rahkeet. Ei siis syntynyt varsinaista painetta mutta kunnioitusta kyllä.

Mikä sanataideohjaajan työssä on antoisinta?
- Kirjoittavat ihmiset, jotka jakavat saman ilon ja intohimon kuin itse.

Urheilussa puhutaan usein perusharjoittelun merkityksestä. Kannattaako myös sanataiteessa pitää peruskuntoa yllä toistuvin harjoituksin?
- Ilman muuta. Tästähän mm. kirjoittaa Natalie Goldberg. Voidaan hyvin puhua harjoittelulahjakkuudesta.

"Fedja-setä, kissa ja koira"

Kaikki opettaminen on hienovaraista työtä, jossa persoona pitää ottaa huomioon. Pelkäätkö joskus, että kirjoittajan oma ilmaisu saattaa mennä säröille palautetilanteissa?
- Palaute on oleellinen asia kirjoittamisen opettamisessa. Jos kirjoittajan ilmaisu sen vuoksi kärsii, on opettaja epäonnistunut. Siksi palautteeseen on valmistauduttava huolella, silloin ei tarvitse pelätä. Uskon myös ns. yhdessäoppimiseen enkä ole mikään järkälemäinen auktoriteetti.

Kumpi loppujen lopuksi oppii enemmän ohjaaja vai ohjattava?
- Onnistuneessa tapauksessa molemmat yhtä paljon.

Proosa vai lyriikka?
- Molemmat.

Suosikkievääsi Viita-akatemian kokoontumisissa?
- Kahvi ja jukurtti.

Lempikirjailijasi tai kirjallinen idolisi?
- Sirkka Turkka.

Esikuvasi sanataideohjaajana?
- Torsti Lehtinen.

Viimeksi lukemasi kirja? Mitä pidit siitä?
- Saara Turusen Rakkaudenhirviö. Pidin kyllä, vaikka välillä ärsyynnyin. Tahallinen naivismi toimi.

Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Pitää taukoa, laskea rimaa.

Lempivärisi?
- Suurimmalle osalle väreistä ei ole nimeä, joten kaikki.

Jos voisit olla kuka tahansa fiktiivinen hahmo, kuka olisit?
- Olisin Fedja-setä, kissa ja koira.

Viisaat sanasi hänelle, joka haaveilee kirjailijanurasta?
- Älä haaveile, ryhdy tuumasta toimeen.

*                                        *                                        *                                        *

Muualla verkossa:
Niinan kotisivut
Kirjallisuuden Zidanet Edelleen ajankohtainen teksti maahanmuuttajakirjallisuudesta (julkaistu 2002).

Kirjailijan polku lauantaina Sampolan kirjastossa klo 13.00.