tiistai 27. kesäkuuta 2017
Sata Sanaa
Säilytimme lapsia komerossa, ylähyllyllä
näkyi reppu ja yö, nainen pelastussuunnitelmassa.
Joku maksoi, että saisin häntä perässäni raahata.
Hän tiesi, että pidin siitä, rakastuin taas
yleensä keksin mitä tahansa muuta
Hän heräsi ja näki tutut, mutta kalpeat kasvot vierellään
hän kuuli banaanikärpäsiä
unohdetuilla tarinoilla on terävimmät hampaat, Bonaqua on matalahiilihappoinen, mutta
minun hiilihapponi purkautuvat räjähdyksenä korkealle ilmaan
minua vituttaa elämä rankasti, kun astun raitiovaunuun numero 6
posti toi tunnistamattoman esineen ilman osoitetta
kun kirjoitin ensimmäisen sanani
seitsemän jälkeen on
hiljaista
Kynä putosi harakan siiven alta.
Oli kylmä.
Pöly ikkunalaudoilla ei irronnut.
Joskus on päästettävä
sitten irti
Rivit eivät koskaan pysy suorina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)