tiistai 27. kesäkuuta 2017

Sata Sanaa



Säilytimme lapsia komerossa, ylähyllyllä
näkyi reppu ja yö, nainen pelastussuunnitelmassa.

Joku maksoi, että saisin häntä perässäni raahata.
Hän tiesi, että pidin siitä, rakastuin taas
yleensä keksin mitä tahansa muuta

Hän heräsi ja näki tutut, mutta kalpeat kasvot vierellään
hän kuuli banaanikärpäsiä
    unohdetuilla tarinoilla on terävimmät hampaat, Bonaqua on matalahiilihappoinen, mutta
    minun hiilihapponi purkautuvat räjähdyksenä korkealle ilmaan
    minua vituttaa elämä rankasti, kun astun raitiovaunuun numero 6
    posti toi tunnistamattoman esineen ilman osoitetta 

    kun kirjoitin ensimmäisen sanani 
    seitsemän jälkeen on 
    hiljaista

Kynä putosi harakan siiven alta.
Oli kylmä.
Pöly ikkunalaudoilla ei irronnut.
Joskus on päästettävä
sitten irti

Rivit eivät koskaan pysy suorina.