ANNELI KANTO
Anneli Kanto on monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Tai ehkä kirjoittaja on kuvaavampi termi: hän on tehnyt mittavan uran paitsi prosaistina myös toimittajana, käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana.
Anneli ei ole karsinoinut itseään yhteen tyylilajiin tai tematiikkaan. Hän kirjoittaa tarinoita niin futistytöistä kuin pyöveleistä yhtä varmalla käsialalla.
Kanto pitää kirjoittavaa vertaisryhmää erittäin tärkeänä. Itse kirjoittaminen on kuitenkin melko yksinäistä puuhaa. Verkkosivuillaan hän julkaisee ”Kirjeitä Annelilta”, jotka jokaisen kirjailijanuralle hamuavan kannattaa lukea.
 |
| Kuva: Sylvester Kivelä |
- En muista täsmällisesti, milloin tulin. Olisiko ollut syksy 2003? Pakotin itseni hakemaan Viitaan – se ei ollut suinkaan helppo päätös. Halusin ylittää proosan kirjoittamisen kynnyksen. Arvelin, että Viita antaisi jonkinlaiset rakennustelineet romaanin kirjoittamiselle. Jos olisin siellä kolme vuotta, saisin ehkä romaanin kirjoitetuksi. Tämä toive toteutuikin. Ensimmäinen kokoontuminen oli jännittävä ja innostava.
Olitko Viitaan saapuessasi jo kirjoittanut pitkään? Oliko taustalla aiempia luovan kirjoittamisen opintoja, esimerkiksi kansalaisopistoissa?
- Olen perusammatiltani toimittaja, joten kirjoittaminen oli ollut ammattini. Lisäksi olin kirjoittanut draamaa ja tv-käsikirjoituksia. Siltä alueelta minulla oli parivuotiset opinnotkin.
Mitä vertaisryhmä antaa kirjoittajalle?
- Vertaisryhmä on äärettömän tärkeä. Se antaa kaikupohjaa ja opettaa suhteellisuutta. Vertaisryhmässä hoksaa, mitä osaa, missä on hyvä ja missä ei (vielä). On voimia antavaa olla ryhmässä, jonka kaikille jäsenille kirjoittaminen on tärkeä ja vakavasti otettava asia. Hyvin toimiva ryhmä kasvattaa kirjoittajista kirjailijoita.
Palautetta annetaan sekä aivoilla että tunteilla
Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, palautteen antaminen toisten teksteistä vai sen saaminen omista teksteistäsi?
- Palautteen antaminen on myös vakavasti otettava asia. Sitä ei saa antaa hutaisten tai huonolla lukemisella. Sellaisesta palautteesta kirjoittaja ei hyödy. Palautteen pitää auttaa kirjoittajaa eteenpäin. Palaute ei ole kritiikki hyvä-huono -akselilla. Se on henkilökohtaisempaa: tästä kiinnostuin, tästä haluaisin kuulla enemmän, oletko miettinyt tätä ja tuota. Palautteen antaminen on siinä mielessä vaikeampaa, että siihen pitää vaivautua ja käyttää sekä aivoja että tunnetta.
Oliko mielestäsi hyödyllisempää käydä läpi ryhmäläisten omia tekstejä, vai tehdä kirjoitusharjoituksia?
- Ei ole toista ilman toista. Molemmat ovat hyödyllisiä. Kirjoitusharjoituksia ei pidä unohtaa. Yhdessä kirjoittaminen on hienoa.
Proosa vai lyriikka?
- MISSÄ ON DRAAMA!? Ette edes kysy! Kirjoitan proosan lisäksi draamaa, ja draaman kirjoittaja on todella yksinäinen susi. Draama on hieno ja myös teknisesti vaikea laji.
Suosikkievääsi Viita-akatemian kokoontumisissa?
- Linkosuon ruiseväsleivät, välissä juustoa tai metwurstia. Kuljetin niitä Tupperware-eväsastiassa, joka on vieläkin tallella. Sinikukallinen kahvimukini taitaa vieläkin olla akatemian tiskikaapissa.
Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Kannattaa kirjoittaa vaikka ei maistuisikaan. Jos kirjoittaa vain silloin, kun tuntee Suuren Hengen laskeutuneen ylleen, tuotanto jää varsin niukaksi. Inspiraatio tulee kirjoittamalla ihan samalla tavalla kuin liikunnassa ensin on kankeaa mutta sitten lihaksen alkavat lämmetä ja notkistua.
Viisaat sanasi hänelle, joka haaveilee kirjailijanurasta?
- Unohda se mantra, että kirjailijaksi tullaan elämällä kirjailijan elämä. Kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla. Kirjoittamista voi harjoitella, aivan niin kuin viulisti tai uimari harjoittelee.
* * * *
Muualla verkossa:
Annelin kotisivut
HS:n arvostelu Pyöveli -romaanista
