tiistai 9. helmikuuta 2016

Matkatoverimme Kirjailijan polulla, osa 1


ANNELI KANTO


Anneli Kanto on monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Tai ehkä kirjoittaja on kuvaavampi termi: hän on tehnyt mittavan uran paitsi prosaistina myös toimittajana, käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana.

Anneli ei ole karsinoinut itseään yhteen tyylilajiin tai tematiikkaan. Hän kirjoittaa tarinoita niin futistytöistä kuin pyöveleistä yhtä varmalla käsialalla.

Kanto pitää kirjoittavaa vertaisryhmää erittäin tärkeänä. Itse kirjoittaminen on kuitenkin melko yksinäistä puuhaa. Verkkosivuillaan hän julkaisee ”Kirjeitä Annelilta”, jotka jokaisen kirjailijanuralle hamuavan kannattaa lukea.

Kuva: Sylvester Kivelä
Milloin aloitit Viita-akatemiassa? Muistatko millaisin odotuksin tulit mukaan ja millainen ensimmäinen kokoontuminen oli?
- En muista täsmällisesti, milloin tulin. Olisiko ollut syksy 2003? Pakotin itseni hakemaan Viitaan – se ei ollut suinkaan helppo päätös. Halusin ylittää proosan kirjoittamisen kynnyksen. Arvelin, että Viita antaisi jonkinlaiset rakennustelineet romaanin kirjoittamiselle. Jos olisin siellä kolme vuotta, saisin ehkä romaanin kirjoitetuksi. Tämä toive toteutuikin. Ensimmäinen kokoontuminen oli jännittävä ja innostava.

Olitko Viitaan saapuessasi jo kirjoittanut pitkään? Oliko taustalla aiempia luovan kirjoittamisen opintoja, esimerkiksi kansalaisopistoissa?
- Olen perusammatiltani toimittaja, joten kirjoittaminen oli ollut ammattini. Lisäksi olin kirjoittanut draamaa ja tv-käsikirjoituksia. Siltä alueelta minulla oli parivuotiset opinnotkin.

Mitä vertaisryhmä antaa kirjoittajalle?
 - Vertaisryhmä on äärettömän tärkeä. Se antaa kaikupohjaa ja opettaa suhteellisuutta. Vertaisryhmässä hoksaa, mitä osaa, missä on hyvä ja missä ei (vielä). On voimia antavaa olla ryhmässä, jonka kaikille jäsenille kirjoittaminen on tärkeä ja vakavasti otettava asia. Hyvin toimiva ryhmä kasvattaa  kirjoittajista kirjailijoita.


Palautetta annetaan sekä aivoilla että tunteilla


Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, palautteen antaminen toisten teksteistä vai sen saaminen omista teksteistäsi?

- Palautteen antaminen on myös vakavasti otettava asia. Sitä ei saa antaa hutaisten tai huonolla lukemisella. Sellaisesta palautteesta kirjoittaja ei hyödy. Palautteen pitää auttaa kirjoittajaa eteenpäin. Palaute ei ole kritiikki hyvä-huono -akselilla. Se on henkilökohtaisempaa: tästä kiinnostuin, tästä haluaisin kuulla enemmän, oletko miettinyt tätä ja tuota. Palautteen antaminen on siinä mielessä vaikeampaa, että siihen pitää vaivautua ja käyttää sekä aivoja että tunnetta.

Oliko mielestäsi hyödyllisempää käydä läpi ryhmäläisten omia tekstejä, vai tehdä kirjoitusharjoituksia?
- Ei ole toista ilman toista. Molemmat ovat hyödyllisiä. Kirjoitusharjoituksia ei pidä unohtaa. Yhdessä kirjoittaminen on hienoa.

Proosa vai lyriikka?

- MISSÄ ON DRAAMA!? Ette edes kysy! Kirjoitan proosan lisäksi draamaa, ja draaman kirjoittaja on todella yksinäinen susi. Draama on hieno ja myös teknisesti vaikea laji.

Suosikkievääsi Viita-akatemian kokoontumisissa?
- Linkosuon ruiseväsleivät, välissä juustoa tai metwurstia. Kuljetin niitä Tupperware-eväsastiassa, joka on vieläkin tallella. Sinikukallinen kahvimukini taitaa vieläkin olla akatemian tiskikaapissa.

Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Kannattaa kirjoittaa vaikka ei maistuisikaan. Jos kirjoittaa vain silloin, kun tuntee Suuren Hengen laskeutuneen ylleen, tuotanto jää varsin niukaksi. Inspiraatio tulee kirjoittamalla ihan samalla tavalla kuin liikunnassa ensin on kankeaa mutta sitten lihaksen alkavat lämmetä ja notkistua.

Viisaat sanasi hänelle, joka haaveilee kirjailijanurasta?
- Unohda se mantra, että kirjailijaksi tullaan elämällä kirjailijan elämä. Kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla. Kirjoittamista voi harjoitella, aivan niin kuin viulisti tai uimari harjoittelee.

*                                         *                                         *                                       *
Muualla verkossa:
Annelin kotisivut
HS:n arvostelu Pyöveli -romaanista

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kirjailijan polku

Kirjailijat esitetään usein yksinäisinä susina ja sanavainioiden desperadoina. Kansien väliin päätyvät kirjaimet eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Omavaltaisinkin tekijä kaipaa myös yhteisöä ympärilleen. Moni sanataiteilija onkin löytänyt polkunsa kirjoittajaryhmien tuella ja tukistuksella.

Pätevöittävää koulutusta kirjailijaksi ei ole: kuka tahansa, jolla löytyy riittävästi lahjoja ja ennen kaikkea halua työstää ilmaisuaan, saattaa löytää reitin kirjailijan polulle. Harrastajakirjoittajia on valtava määrä, joidenkin arvioiden mukaan jopa puoli miljoona. Vertaisryhmän tuki kehittää paitsi ilmaisua myös kirjoittavaa ihmistä.


Kirjoittajayhdistys Viitapiiri juhlii kahtakymmentä toimintavuottaan Sampolan kirjastossa lauantaina 20.2. Olemme kutsuneet paikalle kymmenkunta Tampereen seudun työväenopiston Viita-akatemian entistä opiskelijaa. Heille kaikille yhteisön, oman kirjoittavan heimon, löytäminen on ollut merkityksellistä.

Paneelikeskustelussa käydään läpi heidän reittiään kirjailijaksi. Kirjailijan polun varrella kuulemme Kari Rainerannan, Satu Lepistön ja Minna Aution runoja. Maksuton tilaisuus on suunnattu kaikille kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille.

Panelistit:
Sauli Salomaa          Anneli Kanto
Tiina Poutanen         Juha Siro
Minna Autio             Satu Lepistö
Janica Brander         Marisha Rasi-Koskinen


Paneelin juontaa Timo Malmi.

Viitoitamme Kirjailijan polun julkaisemalla sarjan kirjailijahaastatteluja blogissamme. Ensimmäiset haastattelut julkaistaan tiistaina 9.2.

Tapahtumasivut löytyvät täältä.

Kirjailijan polku Sampolan kirjastossa lauantaina 20.2. kello 13.00. Tilaisuus kestää noin kaksi tuntia. Lämpimästi tervetuloa!

torstai 28. tammikuuta 2016

Viitapiirin tapahtumat vuodelle 2016

Viitapiirin tapahtumavuosi käynnistyy helmikuussa Sampolan kirjastossa järjestettävällä paneelikeskustelulla, johon kerääntyy joukko Viitapiiriläisiä kirjailijoita. Tapahtuma juhlistaa samalla Viitapiirin 20-vuotispäiviä. Tähän liittyen ilmestyy blogissa sisältöä helmikuun aikana.

Joka kuun ensimmäinen tiistai kokoontuu Kulttuuriravintola Kivessä Viitapiirin Miitti Runokaraoken yhteydessä, jossa on mahdollisuus esittää omia tekstejään yleisölle.

Toukokuussa on jälleen aika perinteisen Toukoseminaarin, ja heinäkuussa järjestetään Runopiha Eino Leinon päivänä.  

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Viitapiirin kesäkuulumiset

Viitapiirin järjestämä Runopiha Eino Leinon päivänä Tampereen Tallipihalla tarjosi osallistujille monipuolisia runoesityksiä. Teemana tänä vuonna oli "20" Viitapiirin 20-vuotisjuhlien mukaisesti. Musiikista vastasi Janne Laurila.
Esiintyjinä olivat Sari Harsu, Juho Hakkarainen, Sauli Salomaa, Teppo Paulasto, Juha Siro, Kari Raineranta, Maria Saarinen, Timo Malmi, Vilja-Tuulia Huotarinen, Kári Tulinius, J. K. Ihalainen sekä runoimprovisaatioryhmä Muuntaja.

Runopihan lisäksi Viitapiiriläiset osallistuivat yhdessä runoimprovisaatioryhmä Muuntajan kanssa 5.6. Annikki OFFiin. Viitapiiriläisten ohjelmana oli runokaraoke Laikunlavalla.



Runoja lukivat Marko Keskinen, Erja Helenius, Sauli Salomaa, Kirsi Sjöblom, Maria Saarinen, Saana Kalliokoski ja Seppo Pölkki.
Runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa esiintyivät Tiina Poutanen, Petri Pykäläinen, Helena Virtain ja Matti Borg.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Toukoseminaari

Viitapiirin perinteinen Toukoseminaari järjestettiin jäsenille Viita-akatemian tiloissa lauantaina 23.5. Toukoseminaarilla käynnistetään piiriläisten kirjallinen kesä vaihtuvien aiheiden ja luennon muodossa.

Tänä vuonna ohjelmassa oli runokaraoke sekä äänenkäytön harjoittelua vokologian tohtoriopiskelija Jaana Tyrmin johdolla. Päivän aikana tehtiin harjoituksia ja hiottiin hieman tekstien lukemista sekä pohdittiin mihin pyrkii tekstin luennalla: mikä on tärkeää, mitä haluaa korostaa, miten korostaa. Seminaarin aikana luotiin pohja oman äänenkäytön kehittämiselle.


Toukoseminaarin osallistujat sekä luennoitsija Jaana Tyrmi

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pirkanmaan kirjoituskilpailu

Pirkanmaan kirjoituskilpailu ratkesi toukokuussa ja joukossa oli sekä viitapiiriläisiä että viita-akatemialaisia.
Syksyllä kolmatta vuottaan Viita-akatemiassa aloitteleva Juho Hakkarainen vei lyriikkasarjan ensimmäisen sijan nimeämättömällä runosarjallaan. Katri Ikonen sai samassa sarjassa kunniamaininnan runosarjasta Paimenlaulun yksitoista rosoista glooriaa. Lyriikassa kunniamaininta annettiin Jyri Saarikoskelle novellista Fillari.

Palkintolautakunnan esille nostamissa nimimerkeissä oli myös viitapiiriläisiä, joiden tekstejä tuomaristo piti lupaavana.
Alla Kirsti Kurosen ja Kari Aronpuron luonnehdinnat kirjoituskilpailun merkityksestä:

"Oli komeaa huomata, miten voimissaan kirjoittamisharrastus on Pirkanmaalla ja miten tavaton on ilmaisunhalu. Ihmisillä on "tarve kirjoittaa itsensä näkyviin" kuten eräässä kilpailurunossa todetaan". Kari Aronpuro totesi: "Kilpailulla on siis edelleen taiteellisen tehtävän lisäksi myös sosiaalinen rooli tarjotessaan kirjoittajille mahdollisuuden avautua".

(lähde: http://kirjasto.tampere.fi/ajankohtaista/pirkanmaan-kirjoituskilpailu/pirkanmaan-kirjoituskilpailu-2015/)

Viitapiiri onnittelee palkittuja ja toivottaa kaikille kirjoittamisentäyteistä kevättä!


torstai 2. huhtikuuta 2015

Kuukauden teksti

Kuukauden teksti esittelee tuttuja ja tuntemattomia kirjoittajia.

Huhtikuun kuukauden tekstinä on Maria Saarisen runo Aino.

"Olen pian 30-vuotias tamperelainen käsityöläinen ja kirjoittaja. Olen kirjoittanut runoja yli puolet elämästäni ja proosaa kausittain vielä kauemmin. Haaveenani on saada vielä joskus runokokoelma julkaistuksi, mutta pöytälaatikosta löytyy myös pari romaanikäsikirjoitusta, joiden pariin palaan aina välillä. Runot tulevat aina sarjoissa, ja aiheet tulevat yleensä joko aika läheltä arkielämää tai sitten oman elämänkatsomuksen kautta muinaissuomalaisesta tarustosta. Aino on pieni "välipalapätkä", joka on pyörinyt mielessäni jo pitkään. "

Maria Saarinen on käynyt Viita-akatemian kolmivuotisen kirjoittajakoulun. 



Aino


Päästäjä nostaa saunapuhtaan nyytin syliin
äidin silmät kyyneliä, ei kivusta, ei onnesta
vaan vedentummasta lapsen silmissä.


I

Koivun oksalla pellavapää keinuu
laskee tähtiä

metsän latvojen syliin sulkeutuneet ovat kauempana.

Keinuu, laskee
kaste nurmelle
lempeä äiti tuvasta, pyytää lypsylle

silmäkulmassa aavistus:
hiukset solmiutuvat letille
käsi peittää hameen palkeenkielen

                      äiti leikkii ettei huomaa, toivottaa karjalle huomenen.



II

Veli tulee kylältä toisenlaisin askelin
kengät mutaa laahaten
rasvainen tukka silmillä

         pikkusisko tietää jo sanoja henkivän hajun
         näkee silmistä painavan asian.

Ei sentään taloa hävinnyt, ei karjaa
ei viljavaa maata, vaan
sisaren, joka vasta äsken yökaudet haaveili
laski tähtiä, leikki hameet risoiksi.


III

Koivikossa leuto tuuli
neito kerää oksia, hyräilee
silmissä pohjaton tumma järvi
äidin sanat silmien takana.

Kerää vehreitä oksia, kokoaa vastat
sitoo tarkasti -
                                   puiden takana liikahtaa.

Mies, neidon muistoja vanhempi
silmissään kiilto, käskee luokseen.

Kotipihassa vastat kirpoavat kädestä
myrskyaalto poskipäille.


IV

Iltarusko unohtaa päivän tuulet
neito ei sanoja, ei tuiketta katseessa
ei äidin iloa naimakaupoista.

Askeleet vievät rantaan, vesi vilpoisaa
kuparinväriset kivet sileitä astua

laskee tähdet vielä kerran

                        Pohjannaulan kohdalla vesi jo silmissä.


-Maria Saarinen 31.3.2015



Lähetä oma ehdotuksesi Kuukauden tekstiksi osoitteeseen viitapiiri(at)gmail.com