Kuukauden teksti

Kuukauden teksti esittelee tuttuja ja tuntemattomia kirjoittajia.

Huhtikuun kuukauden tekstinä on Maria Saarisen runo Aino.

"Olen pian 30-vuotias tamperelainen käsityöläinen ja kirjoittaja. Olen kirjoittanut runoja yli puolet elämästäni ja proosaa kausittain vielä kauemmin. Haaveenani on saada vielä joskus runokokoelma julkaistuksi, mutta pöytälaatikosta löytyy myös pari romaanikäsikirjoitusta, joiden pariin palaan aina välillä. Runot tulevat aina sarjoissa, ja aiheet tulevat yleensä joko aika läheltä arkielämää tai sitten oman elämänkatsomuksen kautta muinaissuomalaisesta tarustosta. Aino on pieni "välipalapätkä", joka on pyörinyt mielessäni jo pitkään. "

Maria Saarinen on käynyt Viita-akatemian kolmivuotisen kirjoittajakoulun. 

Aino

Päästäjä nostaa saunapuhtaan nyytin syliin

äidin silmät kyyneliä, ei kivusta, ei onnesta

vaan vedentummasta lapsen silmissä.

I

Koivun oksalla pellavapää keinuu

laskee tähtiä

metsän latvojen syliin sulkeutuneet ovat kauempana.

Keinuu, laskee

kaste nurmelle

lempeä äiti tuvasta, pyytää lypsylle

silmäkulmassa aavistus:

hiukset solmiutuvat letille

käsi peittää hameen palkeenkielen

                      äiti leikkii ettei huomaa, toivottaa karjalle huomenen.

II

Veli tulee kylältä toisenlaisin askelin

kengät mutaa laahaten

rasvainen tukka silmillä

         pikkusisko tietää jo sanoja henkivän hajun

         näkee silmistä painavan asian.

Ei sentään taloa hävinnyt, ei karjaa

ei viljavaa maata, vaan

sisaren, joka vasta äsken yökaudet haaveili

laski tähtiä, leikki hameet risoiksi.

III

Koivikossa leuto tuuli

neito kerää oksia, hyräilee

silmissä pohjaton tumma järvi

äidin sanat silmien takana.

Kerää vehreitä oksia, kokoaa vastat

sitoo tarkasti -

                                   puiden takana liikahtaa.

Mies, neidon muistoja vanhempi

silmissään kiilto, käskee luokseen.

Kotipihassa vastat kirpoavat kädestä

myrskyaalto poskipäille.

IV

Iltarusko unohtaa päivän tuulet

neito ei sanoja, ei tuiketta katseessa

ei äidin iloa naimakaupoista.

Askeleet vievät rantaan, vesi vilpoisaa

kuparinväriset kivet sileitä astua

laskee tähdet vielä kerran

                        Pohjannaulan kohdalla vesi jo silmissä.

-Maria Saarinen 31.3.2015

Lähetä oma ehdotuksesi Kuukauden tekstiksi osoitteeseen viitapiiri(at)gmail.com