Sata sanaa: Manner, Viita ja Meri

            Manner, Viita ja Meri


    Meri nauttii ensi kerran talvesta
                merisavua, usvaa
                kylmää samppanjaa
                jääkukkia
    Meri lahjoittaa taas kesän pois.
    Sumutornien läpi
    talvi ajaa natisten kylään
   
    Manner luovuttaa lintujen siirtokunnat
    lähtevät Meren yli
    pakenevat mustia raiteita
    mantereen lumessa
    jättävät kesän hälinän
       
    Sinä talvena     hyvin vähän valoa
                pimeyttä, pitkiä öitä
                valvottuja unia
                outoja kysymyksiä
                vailla vastausta
       
    Viita, tiheä nuori lehtipuumetsikkö
    se näkyy unessa
    sen tuntee kesän talvessa
     kuulee viitakerttusen
    laulussa: hidelidyy, hidelidyy
    Viita, sinne vaellan
    jäätyneitä uniajatuksia hiuksissani
    jääkukkia poskillani
    jäähälinää sielussani

    Sinä talvena rakastin hirmuisesti,
                mutta sinä lähdit
                hymyillen
                talven matkaan
    kohti jotakin,
                jota minulla ei ollut.

                Kelasin ja kelasin
                omaa elämääni
                sinun   
    Jääaavikolle jäin.


***


© Päivi Nummela

Avainlause: Manner, Viita ja Meri

Päivi on käynyt Viita-akatemian vuosina 2012-2015, opettajanaan Niina Hakalahti.

Tekstissä on käytetty sanoja ja säkeitä seuraavista runoista:
        Eeva-Liisa Manner: Talvi
        Veijo Meri: Talvi
        Lauri Viita: Hän vapisi suloisesti