Kuukauden teksti

Kuukauden teksti esittelee tuttuja ja tuntemattomia kirjoittajia.

Helmikuun Kuukauden tekstinä on Soili Sarellin kaksi lyhytnovellia kokoelmasta Postia Liilalle:

"Kirjoitan absurdia lyhytproosaa, jossa arjen sattumuksiin sekoittuu ripaus outoutta. Kelalta tulee postia ja Siwassa käydään, mutta asunnon varustukseen saattaa kuulua vyötiäinen tai kylmäkellarissa on vihaisia muumioperunoita. Inspiraationani on usein siis arkinen ahdistus."

Soili Sarelli opiskelee Viita-akatemiassa toisella vuosikurssilla. 

SUDENKORENNOT JOEN YLLÄ

Liila asetteli mustakantisen runovihkonsa kirjoituspöydälle ja kaivoi sitten muuttolaatikosta penaalin, jossa oli hänen lempikynänsä. Kahvia hän vielä laittaisi tippumaan ja sitten hän voisi alkaa kirjoittaa runoa Sudenkorennot joen yllä.

Liila meni keittiöön ja avasi kahvipurkin: tyhjä. Hänen olisi siis käytävä lähisiwassa ennen kuin hän voisi tehdä mitään. Liila vilkaisi ikkunasta parkkipaikalle, sillä viime viikolla murmelilauma oli raadellut hiekoittamattomalla pihamaalla kaatuneen naapurin sairaalakuntoon. Nyt murmeleita ei kuitenkaan näkynyt.

Liila kävi vessassa ennen kauppaan lähtöä, mutta ei saanut ovea kiinni, koska vyötiäinen nukkui oviaukossa. Vyötiäinen oli ollut asunnossa jo tammikuun alussa kun Liila oli muuttanut siihen. Hän oli arvellut, että se oli unohtunut edellisiltä asukkailta, mutta jo pari viikkoa oli kulunut eikä kukaan ollut tullut hakemaan vyötiäistä pois.

Postiluukku kolahti ja Liila repi kirjeen auki innoissaan: Kela oli kerrankin ollut nopea asumistuen kanssa!

KELAN PÄÄTÖS

Ette ole oikeutettu asumistukeen, koska asunnossa on kirjoilla teidän lisäksenne kahdeksan bulgarialaista jalkapalloilijaa.

Liitteenä valitusosoitus

Liila pudotti kirjeen lattialle, meni sänkyynsä ja veti peiton päänsä yli.


SIELUJEN KAKOFONIA

Liila värjötti parvekkeella tupakalla ja oli jo aivan varma, että tänäänkään kirjoittamisesta ei tulisi yhtään mitään, mutta parvekkeelle murmelit eivät sentään pääsisi. Samassa sisäpihalle kaartoi murmeliparvi, joka kantoi mukanaan pitkiä, mutta hyvin hyvin kapeita tikkaita. Murmelit kurvasivat viereisen talon pihaan, mutta Liila pakeni silti sisälle ja meni katsomaan postin.

Liila rempaisi välioven auki ja löysi työkkärin kirjeen.

TYÖVOIMAPOLIITTINEN LAUSUNTO
Koska ette ole saapunut työvoimaneuvojan ajalle, joka teille on ilmoitettu telepaattisesti on työmarkkinatukenne lakkautettu määrittelemättömäksi ajaksi.

Päätöksestä ei voi valittaa.

Liila veti syvään henkeä. Sitten hän hengitti ulos hyvin hitaasti, marssi kirjoituspöytänsä luo, heitti kovakantisella runovihkolla vyötiäistä päähän, rymäytti läppärin pöydälle ja alkoi kirjoittaa:

PINGVIINI
Pingviini makasi sängyssään kattoa tuijotellen kun postiluukusta tunki sisään psykoosi ja kaksitoista pientä marakattia. Marakatit menivät jääkaapille, joivat maitoa suoraan purkista ja läikyttivät lattialle. Psykoosi hillui eteisessä kenkien seassa ja Pingviini veti peiton päänsä yli ja päätti, että tämä asia ei enää mitenkään kuulunut hänelle.

-Soili Sarelli, kokoelmasta Postia Liilalle (julkaisematon)

Lähetä oma tekstiehdotuksesi Kuukauden tekstiksi: viitapiiri(at)gmail.com