Viitapiirin uudet kotisivut

Hei!

 

Viitapiirin uudet kotisivut löytyvät osoitteesta https://www.viitapiiri.fi/. Tervetuloa!

Tämä blogi jää olemassa olemaan arkistona täällä julkaistulle runoudelle.

 

                                                          Kuva: Aino-Kaisa Koistinen

 

Sata Sanaa

Säilytimme lapsia komerossa, ylähyllyllä
näkyi reppu ja yö, nainen pelastussuunnitelmassa.

Joku maksoi, että saisin häntä perässäni raahata.
Hän tiesi, että pidin siitä, rakastuin taas
yleensä keksin mitä tahansa muuta

Hän heräsi ja näki tutut, mutta kalpeat kasvot vierellään
hän kuuli banaanikärpäsiä
    unohdetuilla tarinoilla on terävimmät hampaat, Bonaqua on matalahiilihappoinen, mutta
    minun hiilihapponi purkautuvat räjähdyksenä korkealle ilmaan
    minua vituttaa elämä rankasti, kun astun raitiovaunuun numero 6
    posti toi tunnistamattoman esineen ilman osoitetta 
    kun kirjoitin ensimmäisen sanani 
    seitsemän jälkeen on 
    hiljaista

Kynä putosi harakan siiven alta.
Oli kylmä.
Pöly ikkunalaudoilla ei irronnut.
Joskus on päästettävä
sitten irti

Rivit eivät koskaan pysy suorina.

Sata sanaa: hitaat hetket

hitaat hetket

kuljetan yksinäistä kättä pöydällä maksaläiskiä nyt saa voiteita läiskät vaalenevat kaipaan kirjaimia jahtaan sanoja yritän pudotella paperille sanan kerrallaan lauseen kerrallaan painaa sanomisen sietämätön raskaus välimerkit pihaa ympäri juoksen harakankellojen päivänkakkaroiden pilvien seasta etsin kiviä sullon remmikengät puristavat isot taskut popliinissa velvollisuudesta en elä siivouskaappi siivottu mitään ei puutu kaikki puuttuu riisun isoäidin remmikengät kivi putoaa tungen takaisin paljaan jalan alla ruohoinen matto vuo kutsuu jos hiuksiin tarttuu levää ei tule kaunis ruumis suu auki kala jää puolitiehen syömään poskea jos kivet eivät paina tarpeeksi syvälle jää haukkomaan käännyn kiviä pudottelen polulle katson taivaalle pilvet poissa kuka haki en vielä

 ***


© Päivi Nummela

Avainlause: Sanomisen sietämätön raskaus

Päivi on käynyt Viita-akatemian vuosina 2012-2015, opettajanaan Niina Hakalahti.

Sata sanaa: Manner, Viita ja Meri

            Manner, Viita ja Meri


    Meri nauttii ensi kerran talvesta
                merisavua, usvaa
                kylmää samppanjaa
                jääkukkia
    Meri lahjoittaa taas kesän pois.
    Sumutornien läpi
    talvi ajaa natisten kylään
   
    Manner luovuttaa lintujen siirtokunnat
    lähtevät Meren yli
    pakenevat mustia raiteita
    mantereen lumessa
    jättävät kesän hälinän
       
    Sinä talvena     hyvin vähän valoa
                pimeyttä, pitkiä öitä
                valvottuja unia
                outoja kysymyksiä
                vailla vastausta
       
    Viita, tiheä nuori lehtipuumetsikkö
    se näkyy unessa
    sen tuntee kesän talvessa
     kuulee viitakerttusen
    laulussa: hidelidyy, hidelidyy
    Viita, sinne vaellan
    jäätyneitä uniajatuksia hiuksissani
    jääkukkia poskillani
    jäähälinää sielussani

    Sinä talvena rakastin hirmuisesti,
                mutta sinä lähdit
                hymyillen
                talven matkaan
    kohti jotakin,
                jota minulla ei ollut.

                Kelasin ja kelasin
                omaa elämääni
                sinun   
    Jääaavikolle jäin.


***


© Päivi Nummela

Avainlause: Manner, Viita ja Meri

Päivi on käynyt Viita-akatemian vuosina 2012-2015, opettajanaan Niina Hakalahti.

Tekstissä on käytetty sanoja ja säkeitä seuraavista runoista:
        Eeva-Liisa Manner: Talvi
        Veijo Meri: Talvi
        Lauri Viita: Hän vapisi suloisesti

Sata sanaa finaalikierros

Tänään julkaistiin Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkitut. Vuosi 2017 voidaan nimetä viitalaiseksi maanvyöryksi: proosasarjan voittaja ja lyriikkasarjan kaikki palkitut olivat akatemiataustaisia. AL:n juttu luettavissa täältä.

Nyt onkin oiva hetki teroittaa kynäänsä esimerkkien innoittamana. Sata Sanaa -haaste on tarkoitettu kaikille Viita-akatemiassa penkkiä joko nyt tai aiemmin kuluttaneille. Alla kolonna avainlauseita sanapurkauksia avittamaan.

Täsmälleen sadan sanan mittaiset tekstit pyydämme lähettämään osoitteeseen viitapiiri@gmail.com. Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät täältä. Kirjoitukset tulee postittaa 31.5 mennessä.

Liity voittajien kerhoon ja laita sata sanaa likoon!

”Il pinguino beve il vino nella foresta”
”Lähden Humalaan, isoisä sanoi ja avasi matkalippunsa”
”Säilytimme lapsia komerossa, ylähyllyllä”
”Kitapurjehtijan opas”
”Näkyy reppu ja yö”
”Myöhemmin hän tulee”
”Nainen pelastussuunnitelmassa”
”Joku maksoi, että saisin häntä perässäni raahata”
”Ilman lupaa toisiinsa sekaantuneet”

“Kirjoittajan kuolema, tekijän synty”
“Nyt kun katson sinua kaukaa”
“Hän tiesi, että pidin siitä”
“Hän tiesi, että vihasin sitä”
“Oletko koittanut käynnistää sen uudelleen?”
“Savu ilman tulta”
“Sinä päivänä päätin Lauri Viidan juhlavuoden olevan ohi”
“Tarkalleen ottaen istumalihas ei ole lihas”
“Kerroin hänelle lumivalkoisia valheita”
“Vapisevin käsin hän painoi ‘lähetä’ painiketta”

”Kirjoitin viestini mummoni kalsareihin”
”Bonaqua on matalahiilihappoinen, mutta minun hiilihapponi purkautuvat räjähdyksenä korkealle ilmaan”
”Minä sanoin, että hys hys siellä”
”Rauli on ujo mutta viekas kuin kissa”
”Minua vituttaa elämä rankasti, kun astun raitiovaunuun numero 6”
”Minä vain mietin Trumpin eteen heitettyä lettiä, kun kirjoitan”
”Kirjoitan ja valun hikeä niin kuin vadelmamehujää sulaa”
”Perunasalaatti on kai salaattia perunalla, mutta eihän se ole vihreää”
”Elämä on yhtä kuin Donald Trump – arvaamatonta”
”Hautaan itseni tässä ja nyt”

"Seitsemän jälkeen on hiljaista."
"Rakastun jokaiseen sivuhahmoon."
"Parhaat ideat tulevat suihkussa."
"Saisiko jostain lainattua yhden kokonaisen ajatuksen?"
"Kun kirjoitan, en lue."
"Rivit eivät koskaan pysy suorina."
"Yleensä keksin mitä tahansa muuta."
"Kielioppi on matematiikkaa."
"Aloitin eilen."
"Joskus on päästettävä sitten irti."

"Ei huvittanut kirjoittaa."
"Teki mieli oksentaa paperille."
”Myydään kirjoituskone, vähän käytetty.”
"Hän kuuli banaanikärpäsiä."
”Sanoja alkoi ilmestyä kuin tyhjästä.”
"Pöly ikkunalaudoilla ei irronnut."
"Rakastuin taas."
"Erosin viidettä kertaa."
"Epäilin salaliittoa.”
”Mistä kirjoittaa, kun kaikesta on jo kirjoitettu?”
”Saatana, en keksi!”
”Tarinankerronta muistutti silloin tiedettä, kun määränpää häämötti siellä, mihin en halunnut sen päättyvän.”

”Sanat syöksyvät kimppuuni kuin naakkaparvi”
”Sanojen hautausmaalla hiljaisimmat puhuvat eniten”
”Kynä, joka putosi harakan siiven alta”
”Kirjaimet laskevat mielen koskea ohuina pyörteinä”
”Kun kirjoitin ensimmäisen sanani”
”Älä kuuntele kirjaimia, ne johdattavat sinut pimeille teille”
”Jouluyössä loisti sanoista punottu tähti”
”Pyydystin ensimmäisen tarinani kukkivan näsiän alta”
”Kirjoitukseeni oli pesiytynyt demoni”
”Unohdetuilla tarinoilla on terävimmät hampaat”

"Sanoja on liian vähän."
"Miten olisin voinut tietää?"
"Kymmenen vuotta sitten olin seikkailija."
"En ole mikään suunnittelija."
"En ole ikinä pelännyt valkoista."
"Osaatkohan nyt varmasti?"
"En ole ikinä epäillyt kykyjäni."
"Et voi tietää, mitä tästä tulee."
"Aina kun kirjoitan, minua alkaa naurattaa."
"Sanaakaan en vaihtaisi pois."

”Yleensä tarinat alkavat alusta, aamusta, maanantaista, siitä, kun joku lähtee tai saapuu tai jotain poikkeavaa tapahtuu”
”Hän ei sopinut tarinaani, joten tapoin hänet”
”Kirjoittaja vollotti kuin tyrän saanut ampiainen”
”Kirjaimet hyppelehtivät hänen silmissään”
”Irtirevityt sivut leijailivat maahan kuin ensilumi, pehmeästi, mutta vääjäämättömästi”
“Olen aina ollut epävarma”
“Oletko muka varma?”
“Hän heräsi ja näki tutut, mutta kalpeat kasvot vierellään”
“Sinä aamuna valo muuttui”
“Kahvinkeitin ei käynnistynyt”
“Postiluukku kolahti”
“Hän vilkaisi peiliin, eikä nähnyt siellä mitään”
“Hän tunnusteli sykettään”
“Posti toi tunnistamattoman esineen ilman osoitetta”
“Oli kylmä”

Sata sanaa: Anōnymos

Anōnymos

pyörällä sekin jumalatar tuli, pihlajien havinasta pitkin hiekkatietä
alkuillan valoon, messinkiä ja meripihkaa hehkuvaan
silmissään turkoosit kivet

                                                        ilmavirta hulmautti hiukset liekkeihin
                                kun hän puhalsi tervapääskyn lentoon kämmeneltään

tiesin mitä halusin, eikä minun tarvinnut kertoa

                        nimeämätön jumaluus polki ohitseni nauraen
                        pysähtyi vilkuttamaan tien päässä
                        lähetti ilkikurisen hymyn

takerruin siihen, unohdin varoitukset
noukin mielimäni vihjeet, silmien taakse kipinät

                                seurasin

                                                        kaunein näkemäni olento jalkautui rinnalleni
                                opasti risteyksestä polulle, jolle vain me mahduimme
ei sanonut mitään, antoi minun olla hiljaa

kun tie päättyi suolle, lauloi jalkojemme alle pitkospuut
                        hyräili auringon laskemaan hiljalleen puiden taakse
                                kesyyntyvän ketun vierelleni

                                        ojensi sanat kuin avaimen

olin saapunut kotiin

***

©Maria Saarinen

Maria on käynyt Viita-akatemian 2007-2010 Niina Hakalahden opissa

Sata Sanaa, toinen otos

 

Hyvät viitalaiset!

Viitapiiri koostuu sanojen kerjäläisistä. Ojennamme kättä sadan sanan toivossa. Sen verran tarttis saada - ei enempää, ei vähempää.

Täsmälleen sadan sanan mittaiset tekstit pyydämme lähettämään osoitteeseen viitapiiri@gmail.com. Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät täältä.

Toivomme alla olevien avainlauseiden innoittavan kirjoittamiseen. Aikaa annamme 30.4. asti. Runsas osallistuminen toisi paljon lohtua kuukausista julmimpaan.

”Päivänä, jona kuolin”
”Tarina hevosesta, joka muuttui puluksi”
”Aamuyö Jäämeren rannalla”
”Itsekkään pojan paluu”
”Kun kyyneleet kuivuivat”
”Äiti pimeässä”
”Jostakin kajasti valo”
”En tiennyt, vaikka tiesinkin”
”Päiväperhosen yö”
”Saavuin maisemaan ja katosin”

"En ollut pitkään aikaa saanut otetta kynästä"
"Tällä kertaa onnistun"
"Pitele tätä hetken aikaa"
"Etuilin nakkijonossa"           
"Menetin kaiken, mitä minulla ei ollut"    
"Ruokaa ruokaa enemmän tuokaa"
"Tapettujen kirja"
"Minä suren sinun kuolemaasi. Minä suren sinun elämääsi."
"DDT kiellettiin, koska se haurastutti munia, eivätkä miehet halunneet ottaa moista riskiä"
"Olen äänetön"

”Alussa ei ollut mitään”
”Loppu on lähellä”
”Päivän sana”
”Niin hyvää, että sanotuksi saa”
”Ei koskaan valmis”
”Sanomisen sietämätön raskaus”
”Kohtaamisia”
”Sata sanaa iskee tulta”
”Muodoton”
”Mitä sitten tapahtui”

"Harmaa marraskuu matelee."
"Eikä aikaakaan, kun oli jo kevät."
"Todellisuudessa tapahtui näin."
"Musta kissa juoksi tien yli."
"Sanomattakin on selvää, että"
"Kaltevalla pinnalla pito jalkojeni alla katosi ja"
"Musiikissa sateen tasainen ropina ja ukkosen jyrähtely ovat"
"Kahdeksas kerros on kamalin."
"Hiiren metsästys on haastavaa hommaa."
"Hirveä ikävä."

“Orgasmipilleri tuottaa orgasmin hässimättä”                  
“Robottini kerjää puolestani”
“Työpaja myöpaja hyöpaja miepaja siepaja hääpaja”
“Suuhuni kasvoi 1000 hammasta”
“Otin hiiren sydämen ja istutin sen multaan“
“Se tuli suoraan luuytimestä”
“Orjanisaatio”        
“Huominen on pitkä”
“Tässä valossa ei näe kirjoittaa”    
“Vanhainkodin vuodepaikal istuu / muistoissansa kaukaisissa ukko: / kynti, jyysti ahkerasti naistaan…”

”Alussa oli koko maailma”
”Tänään katkaisin kynäni ja heitin puolikkaat pusikkoon”
”Mäen juurella olevasta vanhasta autiotalosta kuului öisin kirjoituskoneen naputusta”
”Hän ei sopinut tarinaan”
”Ruumis retkotti kukkapenkissä”
”Hän ei suostunut tulemaan kirjoitetuksi”
”A-kirjain kurkisti puun takaa ja vilkutti”
”Oli synkkä ja myrskyinen yö ja sinä kirjoitit siitä”
”Närpiäinen oli kerännyt koriinsa kaikki käyttämättä jääneet kirjaimet”
”Maanantai”

"Maailma ilman kirjoja/tarinoita."
"Suurenmoinen epäonnistuminen."
"Näin kirjoittaisin, jos eläisin vuotta 2116."
"Kolme kauneinta sanaa, jotka tiedän."
"Kolme ruminta sanaa, jotka tiedän."
"Valkoisen paperin kammo ja miten voitin sen."
"En ole kirjoittanut pitkään aikaan, koska"
"Pieni, mutta tärkeä hetki."
"Onko sanoilla yhä valtaa, kun niiitä on kaikkialla?"
"Kirjoitan öisin."