JANICA BRANDER
Janica Brander on sanankäytön ammattilainen. Häneltä löytyy kattava ja monipuolinen työhistoria erilaisista viestinnällisistä tehtävistä. Ilmauksen laaja repertoaari välittyy myös kaunokirjallisessa tuotannossa. Genrerajat häilyvät yksittäisen tekstin sisällä ja lause on väkevä. Realistisista alkuasetelmista tempaistaan irtiottoja yllättäviin suuntiin.
- Olisinkohan aloittanut vuonna 2003, en valitettavasti muista enää aivan tarkasti. Koin olevani hirvittävän etuoikeutettu, kun pääsin kaikkien hakijoiden joukosta ryhmään. Odotin, että täällä tulen saamaan ammattimaista kirjallisuudenopetusta, vertaistukea ja jotenkin kasvamaan kirjailijaksi. Ensimmäisestä kokoontumisesta muistan jännityksen. Olin ihmeissäni, kun olin päässyt samaan joukkoon kun moni itseäni niin paljon vanhempi, ihan aikuinen, jo kirjoittamisuraa tehnyt ihminen.
Olitko Viitaan saapuessasi jo kirjoittanut pitkään? Oliko taustalla aiempia luovan kirjoittamisen opintoja, esimerkiksi kansalaisopistoissa?
- Olen kirjoittanut 6-vuotiaasta asti sillä ajatuksella, että haluan kirjailijaksi, mutta en ollut opiskellut kirjoittamista ennen Viitaa.
Muistatko millaisen vastaanoton hakutekstisi sai oman ryhmäsi jäseniltä?
- Sitä en kyllä unohda. Kirjoitin mielestäni hirvittävän taiteellisen ja rankan, oikeastaan melko makaaberin tekstin. Porukka oli aika järkyttynyt luettuaan sen ja minä olin vähän näreissäni. Miksi ihmeessä suuri taiteellinen hengentuotokseni ei saanut enempää ymmärrystä? Ettekö te tajua, että tää on siis niinku tosi rankkaa ja modernia tekstiä, miksi ette hihku, taputa ja silitä päätäni?
Etäisyys omaan tekstiinsä pitää säilyttää
Mitä vertaisryhmä antaa kirjoittajalle?
- Ennen kaikkea vertaistukea. Apua tekstin solmujen ratkaisuun niin kielen, rakenteiden kuin henkilöhahmojen kehittelyn puolesta. Minulle on ollut todella tärkeää saada myös jakaa tunteitani ja ihan sitä rehellistä maailmantuskaa muiden kirjoittajien kanssa. On upeaa, kun joku tajuaa tasan tarkkaan, mistä kirjoittamisessa on kyse eikä suhtaudu siihen kuin mihin tahansa arkiseen virkatyöhön, jota tehdään kahdeksasta neljään, ja työstä sanotaan, että "sehän on vain työtä".
Oliko mielestäsi hyödyllisempää käydä läpi ryhmäläisten omia tekstejä, vai tehdä kirjoitusharjoituksia?
- Ehkäpä tekstien puiminen ryhmässä oli minun tapauksessani hyödyllisempää. Opin suhtautumaan tekstiin tekstinä ilman liikaa sydänverta. Olen tosi herkkä ja taipuvainen märehtimään dramaattisessa itsesäälissä; ryhmä vähensi rypemistä ja toi tilalle analyyttisen, työstävän otteen. Opin ottamaan tekstiini etäisyyttä, ja jos etäisyyttä ei ole, ei hyvistäkään kirjoitustaidoista ja briljanteista ideoista ole hyötyä.
Viimeksi lukemasi kirja? Mitä pidit siitä?
- Mikko Rimmisen Nenäpäivä. Vaeltelu kolahti minuun, koska salainen haaveeni on elää omissa oloissaan muhivan eläkeläisen elämää. Irma ei minun mielestäni ole syrjäytynyt hahmo, vaan minä kadehdin vapautta, jota hänellä on tietyllä tavalla enemmän kuin minulla, koska hän ei elä tässä oravanpyörässä. Pidän myös Rimmisen rikkaasta ja verkkaisesta kielestä ja humoristisen humaanista suhtautumisesta ihmisiin ja maailmaan.
Aina kirjoittaminen ei maistu. Mitä silloin kannattaa tehdä?
- Tehdä ruokaa, kirjoittaa vaikka blogia, ratkoa ristikoita, mennä ravintolaan, tavata kavereita, leikkiä lapsen kanssa, ulkoiluttaa koiraa, mennä jumppaan, juoda kaljaa, katsella televisiota, vakoilla ihmisiä, trollata vauvapalstoilla.
Jos voisit olla kuka tahansa fiktiivinen hahmo, kuka olisit?
- No tuo Mikko Rimisen Nenäpäivän Irma tai joku vastaava, omissa maailmoissaan höpöttelevä mummo. Kyttäisin ihmisiä, vaeltelisin ja tekisin ristikoita. Toivon, että voisin joskus lopettaa työnteon ja omistautua vastuuttomalle vittuilulle, vakoilulle ja oleskelulle. Savolaisuus on pyrkimykseni tässä elämässä, ja savolaishenkiset hahmot taitavat kuvata minua aika hyvin.
Viisaat sanasi hänelle, joka haaveilee kirjailijanurasta?
- Ööööö. No tota. Kirjoita ja lue paljon. Yritä tehdä silti muitakin asioita, tutustu maailmaan ja ihmisiin. Yritä olla ennen kaikkea oma itsesi ja lopeta idoliesi jäljittely. Ala on epäkiitollinen, epäreilu ja rankka. Varaudu siihen, että paskaa lentää naamaan ja pahalta tuntuu. Mutta aina välillä tuntuu tosi hyvältä ja kaikki on ihanaa. Kunnes tulee seuraava hylsy ja huomaat unohtaneesi yhden apurahahakemuksen ja sukulaiset kyselevät, miksi sinulta ei ole vieläkään ilmestynyt menestysromaania ja kai sinä nyt jotain oikeitakin töitä teet päivät pitkät.
* * * *
Muualla verkossa:
Janican
(enimmäkseen) ruokakulttuuria käsittelevä blogi
Kirjailijan polku -tapahtuma Sampolan kirjastossa lauantaina 20.2. klo 13.00
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti